Kartanon rakennuttaja

Johan Adolf Törngren – itsenäisyytemme sinetöijä

Johdanto Johan Adolf Törngrenin historiikkiin. Kirjoittaja on Jouko Kivimetsä, kehittämispäällikkö, InnoOmnia. 

Suomen itsenäisyyttä ei keksitty, synnytetty tai neuvoteltu vain 1900-luvun alussa. Kun itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlia vietetään 2017 joulukuussa monin hienoin menoin, olisi kohtuullista muistaa myös niitä yksilöitä ja perheitä, jotka tekivät pohjatöitä jo 1800-luvulla avainteoillaan juuri oikeina hetkinä. Usein nämä teot maksoivat heille heidän omaisuutensa, vapautensa, maineensa ja henkensäkin.

            Muistamme usein sotasankareitamme itsenäisyytemme puolustajina ja hyvä niin, mutta Suomeen ei taisteltu itsenäisyyttä sotatoimin. Historiamme kauaskantoisempia ja tehokkaimpia itsenäisyystekoja olivat esimerkiksi itsestä huolehtimisen taidot kuten omaehtoisen ja tasokkaan maatalouden, ruokatuotannon ja terveydenhuollon kehittäminen. Ilman kansallisen identiteetin herättämistä ei olisi ollut käsitystä Suomesta ja suomalaisuudesta ja tahtoa puolustaa sitä. Kalevala oli 1830- ja 40-luvuilla avainasemassa itsetuntoisen sivistys- ja kulttuurielämän luomisessa. Mutta Kalevalakaan ei syntynyt itsestään selvästi tai vain Lönnrotin toimesta.

Talous- ja elinkeinoelämän alueella omiin raaka-aineisiin ja pääomaan pohjautuvan vientiteollisuuden ja sen vaatiman infrastruktuurin luominen olivat kaiken itsenäisen valtiollisen toiminnan pohja. Itsenäisyys suvereenina valtiona sinetöitiin lopulta lähes odottamattomien lainsäädännön ja diplomatian riemuvoittojen avulla. Kaikilla näillä edellä kuvatuilla alueilla Törngrenien suku oli tärkeimpien suurtekojen keskiössä ja merkittävimpiä pioneereja. Silti hyvin harva suomalainen on koulussa, tiedotusvälineissä, juhlapuheissa tai edes Wikipediassa törmännyt näiden tekojen taustoihin tai tähän hämmästyttävään sukuun saavutusten takana. Tämä historiikki pyrkii korjaamaan tätä unohdetun suursuvun epäkohtaa erityisesti Johan Adolf Törngrenin osalta. Hän syntyi 1860 Pirkanmaalla ja kuoli 1943 pääkaupunkilaisena.

Suvun velvoittavat perinteet




Agapetus Törngren                  Eva Törngren                                            Adolf Törgnren vanhempi

Johan Adolf Törngrenin vanhemmat ja isovanhemmat tarjosivat melkoisen mittatikun kunnianhimoiselle ja vastuuntuntoiselle pojalle. Lähisukulaiset olivat kehittäneet huippuunsa Suomen vilja- ja maitotuotannon ja joko perustaneet tai avanneet aivan uusia mittasuhteita kone-, laiva-, veturi-, lasi-, kemian-, paperi- ja tekstiiliteollisuuteen. Erityisesti Johan Adolfin isä Adolf Törngren vanhempi oli suomalaisen vientiteollisuuden visionääri ja pioneeri.
           Aldolf Törngren nuorempi ei kuitenkaan lähtenyt isänsä jalanjälkiin teollisuudenharjoittajana. Tämä saattoi johtua hyvinkin siitä, että isä putosi jo pojan lapsuudessa Suomen rikkaimmasta huipusta aivan rahattomaksi yhden Suomen historian suurimman konkurssin kautta. Adolf nuorempi oli enemmän isovanhempiensa, lääkäri-, maanviljelijä- ja kulttuuripersoonien, tyyppinen ja hän jatkoi heidän työtään. Adolf nuoremman isoisä, Johan Agapetus Törngren, oli Suomen ensimmäisiä selfmade-man –sankareita. Hän loi itselleen yhden Suomen suurimmista autonomian ajan omaisuuksista ilman perintörikkauksia. Hän hankki neljä kartanoa ja kehitti maataloutta ojituksen, viljankuivauksen ja karjanjalostuksen kautta. Agapetus aateloitiin jälkeläisineen omista ansioistaan 1826. Terveydenhoidon alalla Agapetus Törngren vei Turun ja Helsingin yliopistoissa kirurgian uudelle tasolle ja hänet nimettiin arkkiatriksi ja valittiin lääkintökollegion (Lääkintöhallitus) ensimmäiseksi pääjohtajaksi.

Adolf nuoremman Eva-isoäiti oli myös oman alueensa pioneeri. Häntä on kutsuttu kansallisromantiikan äidiksi ja hän oli lauantaiseuralaisten taustalla suuri vaikuttaja. Hänen kiinnostuksensa suomalaisuuden identiteettiin ja suomen kielen rikkauteen tuli jo isänperintönä, vaikka he molemmat olivat ruotsinkielisiä. Evan isä oli Porthanin läheinen työtoveri. Ilman Evan aloitteita, kannustusta, suhteita ja rahoitusta Lönnrot ei todennäköisesti olisi saanut Kalevalaa tehtyä.  Siksi Lönnrot omisti Evan kotitalolla Laukon kartanossa Vesilahdessa viime hetkellä ylitöinä valmiiksi saamansa Kalevalan Evalle. Eva sai Kalevalan lopullisen version käteensä kuolinvuoteellaan kotitalossaan Vesilahdessa syntymäpäivänään 17.4.1849. Se on tämän Sibeliusta, Gallen-Kallelaa ja jugend-arkkitehteja eniten innostaneen eepoksen virallinen valmistumispäivä.

Evan suomalaisuustyön jatkajana Adolf nuorempi kunnostautui sekä Suomen tasavallan että konkreettisesti suomalaisten synnyttämisessä. Adolf oli nimittäin 1800-luvun lopussa Helsingin yliopiston lastenpäästöopin dosentti, tutkija ja johtava kätilöjen opetuksen kehittäjä Suomessa. Hän haki maailmalta viimeisimmän tiedon synnyttämisestä ja siirsi sen kätilöopetukseen maassamme. Adolfilla on osa-ansio Suomen alhaisesta lapsikuolleisuudesta. Hänen kirjoittamaansa synnytysoppikirjaa on käytetty kätilöiden opetuksessa ainakin vielä 1960-luvulla.

Diplomatian alalla Adolf nuorempi oli keskeisesti synnyttämässä vapaata Suomi-neitoa ja edistämässä naisen vapautta koko maailmassa. Adolf oli muotoilemassa ja neuvottelemassa suurlakon aikaan 1905 jo nuoruudestaan tuntemansa Leo Mechelinin kanssa Pietarissa hyväksyntää maailman radikaaleimmalle perustuslaille. Tämä laki vastasi Bastillen valtausta naisnäkökulmasta. Lain johdosta naisten tasa-arvo hyppäsi jättiharppauksen ja Suomeen tuli maailman ensimmäisenä maana 1906 perustuslaki, jonka pohjalta naiset pystyivät osallistumaan itseään ja miehiäkin koskevien lakien säädäntään kansanedustajina. 


Tätä perustuslakiin perustuvaa vallankumousta ajamaan oli luotu taho, kagaali, jossa Mechelin ja Törngren olivat perustajia ja avainhenkilöitä ja jonka toiminnassa Träskändan kartano oli keskeinen tapahtuma-areena. Tämän läpimurron jälkeen Adolf jätti lääkärintoimensa ja siirtyi avoimesti ajamaan perustuslaillisten asiaa politiikassa ja hänet valittiin myöhemmin eduskuntaankin.

Toisen kerran Adolf oli itsenäisyyden valokeilassa, kun hän 12 vuotta myöhemmin 1917 joulukuussa hankki ensimmäisten kolmen ulkovaltion hyväksynnän itsenäisyysjulistuksellemme. Vasta tämä ulkovaltojen noteeraus teki julistuksesta arvokkaan. Adolfin lähetti näitä hyväksyntöjä hakemaan vastapuolueen johtaja Svinhuvud. Hän tiesi, että nyt on pantava paras mies asialle. Adolf oli tunnettu kyvykkäänä välittäjänä idän ja lännen välillä.

Adolf nuorempi oli hyvin perillä Pietarin asioista 1890-luvulta lähtien paikallisten perustuslaillisten puolueveljien kautta ja henkilökohtaisten suhteiden ansiosta, muun muassa yhden Venäjän 1800-luvun vaikutusvaltaisimman naisen, Aurora Karamzinin kautta. Adolfin toinen vaimo oli Auroran sisaren tyttärentytär. Aurora tunsi henkilökohtaisesti kaikki Venäjän viimeiset keisarit Nikolai I:stä lähtien.  Auroran veli oli Pietarissa tärkeä asiainhoitaja ja Auroran vävypoika, Adolfin appi, Constantin Linder oli hovijahtimestari, mikä tarkoitti vuotuista illalliskutsua keisarin kanssa.

Adolf oli Pietarin kuohunnan aikana 1917 tapahtumien keskipisteessä tarkkailupaikalla ja muun muassa kuuntelemassa Leniniä ja Kerenski oli hänen henkilökohtainen ystävänsä, jota hän auttoi saamaan sairaalahoitoa Suomen puolella 1900-luvun alussa. Adolf nuorempi kirjoitti kirjan Venäjän vallankumous, Ryssland i revolution, joka ilmestyi heinäkuussa 1917 ja se oli tärkeä raportti suomalaisille itsenäisyyden suunnittelijoille. Siinä  Adolf varoittaa kiihkeästä Leninistä ja toivoo, ettei hän pääsisi valtaan.

Suomen itsenäistymisen jälkeen Adolf nuorempi oli Suomen ensimmäinen merkittävä kansainvälinen diplomaatti. Hän oli Pariisissa Versailles´n rauhanneuvotteluissa ja neuvotteli keskeisesti ja Suomen kannalta tuloksekkaasti muun muassa Ahvenanmaan kysymyksestä. On erittäin vähän tunnettu tosiasia, että Adolf oli Venäjän salainen välittäjä Versailles´n rauhanneuvotteluissa, joihin vallankumouksellista Venäjää ei oltu virallisesti kutsuttu. Tämä on selvinnyt sukulaisten jäämistöstä löytyneestä Adolfin päiväkirjasta ja kirjeistä. Adolf oli myös marsalkka Mannerheimin taustavaikuttaja ja käytännössä linjasi Mannerheimin ulkopolitiikan, kun hänestä tuli valtion päämies 1918.

Vaimot rahoittajana

Jos 1800-luvun aatelinen oli kunnianhimoinen ja –tuntoinen, hänen elämänsä oli aika tarkkaan säädeltyä ja normitettua pukeutumista, illallisten tasoa ja käyttäytymistä myöten. Espoon Träskända oli kuin Suomen Downton Abbey sekä Auroran että Adolfin aikana. Toisin kuin isänsä, Adolf nuorempi piti normeja tärkeänä. Se tarkoitti suuria kuluja, joihin hänellä ei ollut pääomaa eikä tuloja. Lääkärinviran tulot eivät riittäneet edustamiseen eikä siinä jäänyt aikaa matkusteluun ja kutsuihin. Johan Adolfille ei ollut jäänyt isänperintöä eikä hänellä ollut tuottavasta maataloudesta tai teollisesta toiminnasta syntyviä tuloja. Hänelle jäi lähes ainoaksi tavaksi rahoittaa poliittinen aktiivisuutensa ja edustaminen ajan tavan mukaan hankkimalla rikas vaimo.

Adolf nuorempi erosi ensimmäisestä vaimostaan, joka oli hänen serkkunsa, 1896 tammikuussa ja vietti samana vuonna kesähäitä rikkaisiin piireihin lukeutuvan Marie Linderin kanssa. Sitä kautta Träskändan kartano tuli Adolfin hallintaan. Kun Marie kuoli vuonna 1900, Adolf hankki vielä toisen rikkaan vaimon, Ruotsin vanhimman paperitehtaan Munksjön johtajan tyttären Ottonie Ljunqvistin. Hänen kauttaan tulleilla rahoilla ja kartanon maa-alueita myymällä Espooseen rakennettiin uusi kivinen (nykyinen) Träskändan kartanon päärakennus 1920-luvun alussa. Se tehtiin nuoren Gesellius-Lindgren-Saarinen –kolmikon vuosisadan vaihteessa suunnitteleman puisen huvilarakennuksen tilalle. Mutta valitettavasti Ottonie kuoli 1922 heti talon valmistuttua. Espoon suurimman kartanorakennuksen pito tuli Adolfille liian kalliiksi ilman vaimon varoja, joten talo joutui pakkomyyntiin ja Espoon kunta hankki sen kunnaliskodiksi 1924. Talo toimi kaupungin palvelulaitoksena yli 80 vuotta vuoteen 2000-luvulle saakka.

         Tämän historiikin oli määrä valmistua Aleksanteri II:n vierailun 150-vuotisjuhlaan Träskändassa 16.9.2013, mutta tapahtuman yhteydessä ilmaantui niin monta kirjoittajalle ennen tuntematonta tahoa, joiden takana oli paljon ennen kartoittamatonta mielenkiintoista tietoa ja aikataulu on nyt pidennetty vuoteen 2014.

Jouko Kivimetsä